Mitkä maisemat!

On Palmusunnuntai. Noidat eivät soita ovikelloa. Aamulla naiset tulivat kirkosta käsissään kimppu oksia. Joillakin palmunkin oksa, mutta enimmäkseen oliivia, rosmariinia tai laventelia. Tuoksuvana kulki ohitse.

Jälleen Pääsiäisen kunniaksi on rakennettu näyttely. Työt on ripustettu katujen ylle ja parvekkeille. Tänä vuonna aiheena on käärinliinat.

Viimeisellä viikolla on toteutunut täydellisesti se toinen syy, miksi olemme täällä. Ensisijaisesti, erityisesti tänä keväänä palauteltiin menetettyä kuntoa ja terveyttä, missä olemme onnistuneet loistavasti, mutta viime keväästä täällä Lagosissa, Portugalissa, jäi lähtemätön kuva huikeista aurinkoisista maisemista, pitkistä luontoreiteistä, taiteesta, lämmöstä ja kukkaloistosta. Tänään oli ylimmillään + 26°C. Mittasin lämmön myös auringossa ja sain huimat + 67°C. Nyt siesta alkaa olla välttämätön.
Hiekkarannat täällä ovat kuin suoraan matkailumainosten unelmista. Välillä tuntuu epätodelliselle.

Täällä merestä pistää mustia päitä. Surffaajat märkäpuvuissaan kyttäävät unelma-aaltoa. Täällä on surfareiden keidas.

Teimme patikkamatkan lintuparatiisiin Odiaxeren lähellä. Valkeat pisteet vedessä ovat flamingoja. Näin kurjen pellolla ja töyhtöhaikaran joessa ja joukon muita itselleni uusia tuttavuuksia.

Carrapateirassa länsirannikolla meri oli hurjana. Aluskasvillisuus oli alkanut kukkia keltaisena. Tämäkin on luonnonsuojelualue.

Odiaxeressä on tunnelmallinen hyvin suosittu kalaravintola.  Kylläpä maistui!

Lagos on hyvin erityinen kaupunki: siisti, vauras ja näkyvissä valtava kehitysohjelma. Kaupungin historia on merenkulussa. Täältä laivasto purjehti 1400 luvulla Afrikan länsi rannikolle, otti asukkaita vangiksi ja toi heitä tähän kaupunkiin myytäväksi. Orjakauppa keksittiin ja avattiin täällä. Orjatoria restauroidaan nyt museoksi. Portugal toi 300 vuodessa 4,6 milj. orjaa myytäväksi.
Näin tänään miehen heittävän rikkinäisen tuolin muurin yli. Muistin orjakauppiaiden heittäneen kuolleet tai myyntikelvottomat orjat muurin taakse. Kun kaupungin muurin takaista parkkipaikkaa rakennettiin, löytyi suuri määrä orjien luita. Nyt niitä tulee jossain muodossa museoon muistuttamaan tästä hirveästä ajasta.

Kukkien määrä on valtava. Algarven päivänkakkara on tuhti ja pehkot suuria. Malvat ovat jo yli metrin puskia. Juuri tätä runsautta olemme osanneet odottaa viime kevään jälkeen.

Suuri galleria oli avattu Ferrogudassa. Töitä oli katolle saakka. Huomasimme Seijan kanssa olevamme kevyttä sarjaa. Seija muisteli Boteron runsaita naishahmoja.

Keittiön terassia on odotettu. Vasta nyt aurinko on tarpeeksi korkealla paistaakseen lounasaikaan tähän kohtaan.

Kävelimme Atalaian ylängöllä Porto de Mósiin. Ei taloja, ei autoja, ei ihmisiä ja nämä maisemat! Helppo olla onnellinen.

Meille Lagos, tai paremminkin läntinen Algarve, on näyttänyt kasvot joita on vaikea panna paremmaksi missään tuntemassamme paikassa. Syksyksi on jo alustavasti tarjottu asuntoa täältä. Saatamme kuitenkin tulla mutkan kautta.
Suunitelmat täytyy tehdä ajoissa. Moni haaveilee, mutta ei osaa tehdä päätöstä ajoissa. Edestakainen lentolippu on 250 - 280 € kun lipun ostaa oikeana päivänä ja puoli vuotta etukäteen. Moni perheenjäsenemme on haaveillut tulevansa vierailemaan tänne, mutta tekee päätöksensä niin myöhään, että hinta karkaa käsistä.
Viime syksy opetti meille, ettei kummankaan terveys kestä Suomen syksyä. Viisainta on katsastaa vuokrattava kohde jo täällä ollessa. Näyttää olevan kahdenlaisia talvipakolaisia. Toiset tulevat syksyksi ja kevääksi, mutta ovat toukokuusta lokakuuhun Suomessa ja käyvät viettämässä joulua ja sydäntalvea myös kotona. Toinen joukko tulee marraskuussa ja lähtee helmi-maaliskuussa pois. Heillä ei ole koskaan oikein lämmintä ja talot ovat kylmiä, mutta lunta ei tarvitse katsella, ainakaan pitkään.

Sinikka

Sosiaalista elämää ja seurapelejä

Olimme hyvin tyytyväisiä siitä, että meillä on asuntomme portugalilaisen omistajan kautta hyvä ja nopea nettiyhteys. Tämä osio on takkuillut aina aikaisemmin ja tullut myös kalliiksi. Perhe on hajallaan pitkin maailmaa ja lapsenlapsia paljon. Yhteydet ja blogin kirjoittamisen mahdollisuus ovat meille tärkeitä. Tänä vuonna meidän ystävämme tulivat Lagosiin myöhemmin kuin me, joten sosiaalisen median osuus muuttui  isommaksi.
Erityisesti odotimme Pekkaa ja Riittaa kertomaan seikkailuistaan. He olivat löytäneet uudeksi kodikseen viinitilan Italiasta, kylkiäisenä 100 oliivipuuta. He viipyivät vain tovin maaliskuun alussa, mutta vietimme yhdessä useamman antoisan hetken. Ehdimme sopia itsemme viininpolkijoiksi ja oliivien kampaajiksi. Maistelimme rypäleitä joista tilan viini ehkä tehdään. Odotuksia syntyi.
Ihana katsoa ihmisiä, jotka haaveilevat isosti ja toteuttavat haaveensa realistisesti, mutta tunteella. Umpihulluja, mutta onnellisia. Vielä on edessä Sareman purjehtiminen Alaskasta Eurooppaan. Ei mikään pikkujuttu vaikka sitä ei tekisikään Etelänapamantereen ympäri.

Seija tuli jo helmikuun puolessa välissä. Hän emännöi lapsiaan ja lapsenlapsiaan, joten sovimme tapaamisen myöhempään. Seija on karjalaisena vieraanvarainen ja kaikenlaisen seuraelämän moottori. Hän järjesti lounaan 18 ihmiselle, jotta voimme juhlistaa Riitan ja Pekan lähtöä. Toki heille jää yksi asunto Lagosiin, joten täälläkin voidaan tavata.

Seijan pitkällä lounaalla oli loistava kesäsää, paljon vaaleanpunaista kuohuvaa, ruokaa ja lopuksi me jäimme pelaamaan Rummikubia. Kaikki vieraat olivat suomalaisia, muutama meillekin uusia kasvoja mukana.

Tiesimme Riitan ja Pekan tulleen laivakoira Laten kanssa Lagosiin 1.3. Suuntasimme kävelymme muurin ympäri uumoillen koiralenkkiä ja tapasimme iloksemme Pekan ja Laten kuten arvelimmekin.

Vila de Bispossa, Casteleijon rannalla meri jylisi kuin monta pikajunaa ajaisi rinnan. Portugalin länsiranta ei ole kesy. Sielu pesty pitkäksi aikaa. 

Teimme Seijan ja Jaakon kanssa vaikuttavan retken Portugalin länsirannikolle. Matkalla Markku poimi sieltä kiviä. Kotiin tultua hän latoi kivet pöytäliinalle ja sanoi: I love you. Ihana lahja.

Kaiken aikaa silmään sattuu hassuja asioita. Joillakin ravintoloilla on myös suomenkielinen lista. Työtön kielenkääntäjä voi löytää markkinaraon tästä.

Portugalinkielinen lista on meille hiukan vaikea. En olisi ikinä kuitenkaan uskonut löytäväni katkaravun ulkogilliä tai bassoa listalta.

Vilkaiskaapa näitä lihan hintoja!

 Ruuan hinta on täällä käsittämättömän alhainen, samoin monien tuotteiden, joita ostamme Suomessa. Välillä ei ole uskoa silmiään.

Purjeveneilläkin voi olla parkkipaikka. 

Käymme välillä portugalilaisen ystävämme ravintolassa Meia Praialla sipulikeittolounaalla.  Oli ilo nähdä ystävämme hyvässä kunnossa.

Mediasta seurasimme toki myös Don Huonojen kiertuetta. Jukka Puurula, Markun vanhin poika, oikealla. Iloista kun lapsilla on hauskaa. Olimme We want more TV ohjelman päätöskonsertissa syksyllä. Valitettavasti emme nyt päässeet mukaan. Skypessä juttelimme eilen pitkään kiertueelta palanneen väsyneen artistin kanssa.

Tässä pelataan kahden kovan ottelua Seijan ja Jaakon vierailun päätteeksi. Miehet seurustelivat olohuoneessa.

Kaikenlaista visiteeraamista puolin ja toisin tapahtuu nyt melko tiuhaan. Seija potee vierotusoireita mikäli Rummikubista on kulunut useampi päivä. Jaakko palasi eilen Suomeen. Me saamme viikoksi loistavan oppaan Algarven ihmeistä. Seija ja Jaakko ovat olleet täällä 18 vuoden ajan syksyt ja keväät. He ovat patikoineet koko Algarven maakunnan läpi.

Viimeiset kuusi viikkoa taidamme enimmäkseen lounastaa kahdestaan omalla parvekkeella.  Harkitsemme mittavaa patikointia. Nyt 10 km ei ole mikään suuri rasitus. Emme vuokraa autoa. Meillä on bussikortti.

 Meiltä on kyselty edellisten blogiemme ositteita. Viimevuotinen blogimme oli Lagosista, kuten tämäkin. Siitä syystä emme kirjoita samoja asioita nyt. Mikäli Portugal kiinostaa, kannattaa katsoa blogi  kotilagosissa2014.blogspot.com
Sen blogin viimeisessä kirjoituksessa on muiden blogiemme osoitteet.

Sinikka

Elämyksiä ja rituaaleja

Jokaisen illan välttämätön rituaali on luukkujen sulkeminen auringon laskettua, ettei lämpö karkaa talosta. Aloitan etelänpuoleisten makuuhuoneiden parvekkeen ovista, mutta tänään muistan kastella parvekkeen kukat, kallankin. Anemone avaa ensimmäisiä nuppujaan. Hottentotin viikuna leiskuu oranssia. Hetki on seistävä lämpimässä illassa katsomassa kirkasta tähtitaivasta ja juuri syttyneitä katulyhtyjä. Miten kaunista!
Pyyhällän makuuhuoneemme läpi ulkoseinää kiertäville sinisille portaille. Katolla en ole käynyt vähään aikaan. Linnut ovat ruikkineet sinne reippaasti. Pari suurta merilokkia tutkailee piipun päältä puuhiani. Aurinko on tovi sitten laskenut muurin taa. Rusottaa vielä. Pakko katsoa merelle. Tänään ei ole suuria vaahtopäitä. Avaan hanan ja kierrän koko terassin puutarhaletkun kanssa. Jukkapalmuja, nokkosia, rahapuita ja pelargonioita. Yhdestä ruukusta työntää päänsä runsas rykelmä valkeita freesioita. Poimin kimpun alakertaan vietäväksi, sillä kuka niitä täällä katselisi. Nyt päivät ovat jo liian kuumia katolla vietettäviksi. Kesä paukahti Lagosiin.

Jeesus näytti elävälle kun patsas huojui kantajien askelten tahdissa.

 Sunnuntaina meillä oli kulkue. On neljä viikkoa pääsiäiseen. Soittokunta, kaupunkilaiset, papit ja kuoripalvelijat veivät Jeesuksen kuvan melkoisella metelillä San Sebastian kirkolta alas Santa Marian kirkolle kohtaamaan äitinsä. Kärsivän Marian kuva kannettiin valkealla liljapedillä ulos kirkosta. Pappi puhui ja patsaat huojuivat kuin olisivat eläviä. Jotain hyvin liikuttavaa tässä oli.
Takaisin San Sebastiaan äiti saattoi poikansa. Neljän viikon kuluttua juhlitaan ylösnoussutta ja Maria palaa omaan kirkkoonsa saattueessa. Miten värittömälle luterilaisuus näyttää täältä käsin. Minua huvitti kun soittokunnan musiikki toisti moneen kertaan "Erämaan laulu" operetin alkusoittoa muistuttavaa teemaa.

Äiti ja poika katselivat toisiaan kun pappi puhui kansalle.

Kärsivä Maria ja ristiä kantava Jeesus olivat dramaattinen näky. Sama näytelmä toistuu halki Portugalin, Espanjan ja Italiankin mutta me näimme sen vasta toista kertaa.

 Partiolaiset ja seurakuntaväki ohjasivat kulkuetta. Suitsukkeet savusivat, rummut löivät tahtia ja torvisoittokunta puhalsi ponnella. Pelästyneet koirat räksyttivät ohittavalle kulkueelle.

Maanantaina ystävämme Seija, Lagosin ilopilleri, soitti ja tarjosi mahdollisuutta retkeen koska hänellä oli auto käytössään. Eilen kurvasimme länteen vievälle tielle. Olin melkein unohtanut miten huikeat näkymät ovat siellä. Parasta Algarvea koska siellä ei ole turisteja eikä hotelleja. Atlantin ja vuorten väliin jää erikoinen vyöhyke. Polveilevia nummia ja jyrkkiä mereen putoavia rinteitä. Karua ja vaikuttavaa. Seija vei meidät luontopolulle. Hän on miehensä kanssa aikoinaan kulkenut koko Algarven läpi. Patikointi taitaakin olla antoisin urheilumuoto täällä.

Seija ja Markku pysyivät edelläni. Oli pakko kuvata.

Tuuli on muovannut merkillisiä puita. Kaukana siintää meri. Pohkeita polttavat korkeuserot ovat tyypillistä Länsi-Algarvea.

Luontopolulta löytyi pikkuruinen orkidea ja mm tämä iiris.

 Kävimme Vila do Bispossa Castelejon rannassa. Sanoin kuvaamaton kokemus. Aurinko paahtoi, meri pauhasi ja nosti ilmaan pisaroita. Olimme vuosi sitten samalla rannalla, tosin vain hetken, kun tuuli oli 150 km/t  ( 42 m/s ) ja satoi kuin joku olisi tähdännyt paloruiskun suoraan kohti kasvoja. Tämä on Portugalin läntinen reuna ja aalloista näkee niiden tulevan valtameren yli. Jyminää on pienemmälläkin tuulella. Olo kuin jossain laajakulmaelokuvassa. Onnellista saada tällaisia elämyksiä. Kiitos ystävät unohtumattomasta päivästä.

Kuvasimme niin innokkaasti että olimme vähällä jäädä nousuveden jalkoihin.

Päätimme retkemme Raposeiran keramiikkakauppaan. Tien varressa on kakkoslaatua myyvä puoti, jonka laaja valikoima vaihtuu koko ajan. Viimeksi oli auto ja ostoksia sieltä tehtiin aika tavalla. Käsin maalattu lautanen voi olla euron, samoin muki. Nyt ostimme suosikkitaiteilijamme teekannun 9,75 € ja saman sarjan teemukit 3,5 € kpl.

Tänä aamuna huomasin takahampaani lohjenneen. Kipaisin aamiaisen jälkeen Carinan, kaikki tietävään kampaajani luo ja kerroin huoleni. Hän soitti omalle hammaslääkärilleen. Parin tunnin kuluttua istuin tyylikkäässä hammashoitolassa mitä hauskimman lääkärin englannninkielisessä hoidossa. Tunnissa purettiin vanha paikka ja rakennettiin takahammas uuteen uskoon. Mukavin hammaslääkäri ever. Maksoi 80 €, mistä KELA korvaa samalla tavalla kuin Suomessakin. Matkavakuutusta tuskin edes täytyy käyttää. Meillä on vain luottokorttiin sidottu vakuutus. Muu on todettu hyödyttömäksi rahankuluksi. Joskus oli kolmekin päällekkäistä vakuutusta.

Suljin makuuhuoneen parvekkeen oven ikkunan luukut, otin kuumavesipullon alakertaan, panin kiinni olohuoneen ikkunan luukun ja siirryin nauttimaan kevyttä päivällistä, jonka Markku oli sillä aikaa laittanut. Onnellista elämää, täytyy myöntää.

Vita brevis, ars longa

 Viimevuotisessa blogissamme ylistimme Lagosin kaupungin ilmettä. Kaikkialla on upeita seinämaalauksia. Nyt havaitsimme koko joukon uusia teoksia. Maalauksia on niin paljon, että vain muutama mahtuu blogiin. Toivon näiden kuitenkin innoittavan kaupunkiympäristöä kehittäviä ihmisiä muuallakin.

Asuimme viime keväänä Rua da Atalialla. Tämä muuri on kotimme lähellä. Maalaus on niin pitkä ettei sitä saa yhteen kuvaan. Useimmat näistä seinämaalauksista ovat niin suuria ja kapeilla kaduilla.

Arvelimme jo viime vuonna sylttytehtaaksi tätä taloa, mutta emme koskaan menneet sisälle. LAC on aktiivisen luovuuden laboratorio. Kaupunkiin tulee taiteilijoita, jotka saavat työpajan tästä talosta. Residenssitaiteilijat jättävät jälkensä kaupunkiin. He maalaavat muurin tai seinän jossain. Kaupunki tukee tätä toimintaa.

Uusin löytämämme maalaus on tämä talon pääty rantabulevardilla. Huomaa myös parkkiruudut. Näitä on riemastuttava löytää. Miten piristävää olisi jos rakentamisessa pidettäisiin kiinni prosentti taiteelle periaatteesta.

LAC in talon ja poliisilaitoksen välissä on portti taiteilijoiden työskentelypihaan. "Kunnioita virhettä" on hyvä lause ja huvitti juuri tässä paikassa. Oikean puolinen seinä kuuluu poliisilaitokselle.

Rua da Atalayan portille oli tullut uusi maalaus. Aika hätkähdyttävä kapealla kadulla. Maalaukset näyttävät rapistuvan myös aika nopeasti. Luolamaalaukset ovat kestäneet 10 000 vuotta ja enemmänkin. Nyt kaikki on nopeaa, tuhokin. Tuskin pysyvyyteen edes pyritään. Taiteen on aina oltava ajassa.

Kävelimme LACin taloon sisälle. Siellä oli ollut residenssitaiteilijoiden näyttely ja yhä työt seinillä. Poimimme muutamia kameralla vaikka emme tiedä taiteilijoiden nimiä. Toivon voivani lisätä ne kun ehdimme tutustumaan tähän joukkoon. Tämä oli maalattu turkikselle. 

Tämä työ jatkui kolmelle seinälle. Valitettavasti sain ruutuun vain osan. Pieni huone, suuri teos.

Taiteilijatalon sisäpihalla oli muuri maalattu molemmin puolin. Kaikkialla oli niin vaikuttavia töitä, että suosittelen kävijää vain puikahtamaan sisään oli näyttely auki tai ei. Rokkibändi harjoitteli kun me menimme sisään.

Näyttely energisoi. Muistin kuuluvani joukkoon. Ehkä minäkin jätän kädenjälkeni kaupunkiin. Kaikkia kaupungissa vierailevia taiteilijoita kutsutaan osallistumaan.

Alikulkutunneliin on maalattu tämä koskettava teos.

Partioliikkeen perustaja näyttää olevan kotoisin täältä ja sekin on maalattu näkyviin.

Elämä eittämättä on lyhyt, mutta se voi olla hauska. Sain joululahjaksi tiskirätin jossa luki: Life without art is just eh! Olen samaa mieltä. Valmistaudumme juuri lähtemään Barricada nimisen ravintolan fado iltaan. Nauttikaa elämästä. Taide kestää.

Sinikka ja Markku