Elämyksiä ja rituaaleja

Jokaisen illan välttämätön rituaali on luukkujen sulkeminen auringon laskettua, ettei lämpö karkaa talosta. Aloitan etelänpuoleisten makuuhuoneiden parvekkeen ovista, mutta tänään muistan kastella parvekkeen kukat, kallankin. Anemone avaa ensimmäisiä nuppujaan. Hottentotin viikuna leiskuu oranssia. Hetki on seistävä lämpimässä illassa katsomassa kirkasta tähtitaivasta ja juuri syttyneitä katulyhtyjä. Miten kaunista!
Pyyhällän makuuhuoneemme läpi ulkoseinää kiertäville sinisille portaille. Katolla en ole käynyt vähään aikaan. Linnut ovat ruikkineet sinne reippaasti. Pari suurta merilokkia tutkailee piipun päältä puuhiani. Aurinko on tovi sitten laskenut muurin taa. Rusottaa vielä. Pakko katsoa merelle. Tänään ei ole suuria vaahtopäitä. Avaan hanan ja kierrän koko terassin puutarhaletkun kanssa. Jukkapalmuja, nokkosia, rahapuita ja pelargonioita. Yhdestä ruukusta työntää päänsä runsas rykelmä valkeita freesioita. Poimin kimpun alakertaan vietäväksi, sillä kuka niitä täällä katselisi. Nyt päivät ovat jo liian kuumia katolla vietettäviksi. Kesä paukahti Lagosiin.

Jeesus näytti elävälle kun patsas huojui kantajien askelten tahdissa.

 Sunnuntaina meillä oli kulkue. On neljä viikkoa pääsiäiseen. Soittokunta, kaupunkilaiset, papit ja kuoripalvelijat veivät Jeesuksen kuvan melkoisella metelillä San Sebastian kirkolta alas Santa Marian kirkolle kohtaamaan äitinsä. Kärsivän Marian kuva kannettiin valkealla liljapedillä ulos kirkosta. Pappi puhui ja patsaat huojuivat kuin olisivat eläviä. Jotain hyvin liikuttavaa tässä oli.
Takaisin San Sebastiaan äiti saattoi poikansa. Neljän viikon kuluttua juhlitaan ylösnoussutta ja Maria palaa omaan kirkkoonsa saattueessa. Miten värittömälle luterilaisuus näyttää täältä käsin. Minua huvitti kun soittokunnan musiikki toisti moneen kertaan "Erämaan laulu" operetin alkusoittoa muistuttavaa teemaa.

Äiti ja poika katselivat toisiaan kun pappi puhui kansalle.

Kärsivä Maria ja ristiä kantava Jeesus olivat dramaattinen näky. Sama näytelmä toistuu halki Portugalin, Espanjan ja Italiankin mutta me näimme sen vasta toista kertaa.

 Partiolaiset ja seurakuntaväki ohjasivat kulkuetta. Suitsukkeet savusivat, rummut löivät tahtia ja torvisoittokunta puhalsi ponnella. Pelästyneet koirat räksyttivät ohittavalle kulkueelle.

Maanantaina ystävämme Seija, Lagosin ilopilleri, soitti ja tarjosi mahdollisuutta retkeen koska hänellä oli auto käytössään. Eilen kurvasimme länteen vievälle tielle. Olin melkein unohtanut miten huikeat näkymät ovat siellä. Parasta Algarvea koska siellä ei ole turisteja eikä hotelleja. Atlantin ja vuorten väliin jää erikoinen vyöhyke. Polveilevia nummia ja jyrkkiä mereen putoavia rinteitä. Karua ja vaikuttavaa. Seija vei meidät luontopolulle. Hän on miehensä kanssa aikoinaan kulkenut koko Algarven läpi. Patikointi taitaakin olla antoisin urheilumuoto täällä.

Seija ja Markku pysyivät edelläni. Oli pakko kuvata.

Tuuli on muovannut merkillisiä puita. Kaukana siintää meri. Pohkeita polttavat korkeuserot ovat tyypillistä Länsi-Algarvea.

Luontopolulta löytyi pikkuruinen orkidea ja mm tämä iiris.

 Kävimme Vila do Bispossa Castelejon rannassa. Sanoin kuvaamaton kokemus. Aurinko paahtoi, meri pauhasi ja nosti ilmaan pisaroita. Olimme vuosi sitten samalla rannalla, tosin vain hetken, kun tuuli oli 150 km/t  ( 42 m/s ) ja satoi kuin joku olisi tähdännyt paloruiskun suoraan kohti kasvoja. Tämä on Portugalin läntinen reuna ja aalloista näkee niiden tulevan valtameren yli. Jyminää on pienemmälläkin tuulella. Olo kuin jossain laajakulmaelokuvassa. Onnellista saada tällaisia elämyksiä. Kiitos ystävät unohtumattomasta päivästä.

Kuvasimme niin innokkaasti että olimme vähällä jäädä nousuveden jalkoihin.

Päätimme retkemme Raposeiran keramiikkakauppaan. Tien varressa on kakkoslaatua myyvä puoti, jonka laaja valikoima vaihtuu koko ajan. Viimeksi oli auto ja ostoksia sieltä tehtiin aika tavalla. Käsin maalattu lautanen voi olla euron, samoin muki. Nyt ostimme suosikkitaiteilijamme teekannun 9,75 € ja saman sarjan teemukit 3,5 € kpl.

Tänä aamuna huomasin takahampaani lohjenneen. Kipaisin aamiaisen jälkeen Carinan, kaikki tietävään kampaajani luo ja kerroin huoleni. Hän soitti omalle hammaslääkärilleen. Parin tunnin kuluttua istuin tyylikkäässä hammashoitolassa mitä hauskimman lääkärin englannninkielisessä hoidossa. Tunnissa purettiin vanha paikka ja rakennettiin takahammas uuteen uskoon. Mukavin hammaslääkäri ever. Maksoi 80 €, mistä KELA korvaa samalla tavalla kuin Suomessakin. Matkavakuutusta tuskin edes täytyy käyttää. Meillä on vain luottokorttiin sidottu vakuutus. Muu on todettu hyödyttömäksi rahankuluksi. Joskus oli kolmekin päällekkäistä vakuutusta.

Suljin makuuhuoneen parvekkeen oven ikkunan luukut, otin kuumavesipullon alakertaan, panin kiinni olohuoneen ikkunan luukun ja siirryin nauttimaan kevyttä päivällistä, jonka Markku oli sillä aikaa laittanut. Onnellista elämää, täytyy myöntää.