Muistatko neilikkavallankumouksen?

Vietimme eilen Portugalin neilikkavallankumouksen 25 v juhlaa. Tuntuu kuin uutiskuvat kiväärien piippuihin pistetyistä neilikoista olisivat aivan äskeistä historiaa. Vanha mies kertoi portugaliksi kyynel silmässä miten fasismi kaatui ja hän saattoi poliittisena pakolaisena vietettyjen vuosien jälkeen palata Kuubasta kotiin. Torin kulmalla kaupungin silmäätekevä kätteli kunnioittavasti kolmea laskuvarjojääkäriä. Ehkä he olivat niitä, jotka eivät nuorina miehinä suostuneet ampumaan kansaa, vaan kukat kiväärien piipuissa antoivat vallankumouksen toteutua.

Taiteilija viimeistelee kauppahallin seinämaalausta.

Nämä miehet olivat 25 vuotta sitten nuoria sotilaita, jotka kieltäytyivät tottelemasta diktaattoria. 

Juhlan kunniaksi läksimme joelle linturetkelle. Onneksemme suuressa jokiveneessä ei meidän ja oppaamme lisäksi ollut muita matkaajia. Oli pilvinen ilta, värit samettisen pehmeitä. Valkea harjalintu suki itseään töyhtö vipattaen roomalaisen sillan kupeella. Sukelsimme hiljaiseen kaislikkoon. Vene lipui  kapeassa uomassa. Olimme "Kaislikossa suhisee" sadussa. Oppaamme naurahti kun kerroimme kotimaamme. Jose Manuel Dos Santos kertoi olleensa 25 vuotta Norjassa Portugalin suurlähetystössä. 

Kurki lensi yli. Ajoimme mustapääkutojalinnun pesäpuulle. Markku sai jopa kuvankin hienosta kirkkaan keltaisesta linnusta. Oli myöhä. Linnut olivat vähemmän aktiivisia, mutta hienot näkymät ja kerrassaan rauhoittava tunnelma riittivät ihanaan elämykseen. Annoimme veneen lipua ääneti, joimme lasit portviiniä ja puhuimme elämästä. Me palaamme syksyllä ja uusimme tämän retken.  Riverwatch on ekoturismia parhaimmillaan, visuaalista joogaa. 

Lintubongaaja löysi kärsivällisen odotuksen jälkeen mustapääkutojalinnun oksistosta.

Linnun pesät roikkuivat joen yllä. Vasemmalla on vanha pyöreä pesä. Toinen on vasta rakenteilla. Lintu pujottelee heinät taitavasti rakennusaineiksi.

Oppaamme pahoitteli lintujen vähäisyyttä. Olimme hiukan  myöhään liikkeellä. Vuorovesi oli liian alhaalla aikaisemmin. Istuimme alas, Jose kaatoi portviiniä lasihin. Pohdimme leppeästi elämää ja kulttuuriemme eroja.

Ennen lähtöämme pohdimme mikä täällä on toisin. Ihmiset ovat hyvin suomalaisen oloisia. Erojakin on. 1) Hautausmaat ovat vastakohta suomalaiselle suoraviivaiselle harmaudelle. Rakkaus on kirjoitettu hautakiviin ja koristeltu hautoihin. Lähes jokaisella haudalla on kukkia ja omat persoonalliset piirteensä.

Simpukankuoria rakkaalle.

Moni oli kerännyt kiviä koristeeksi.

 2) Jätehuolto on toisin. Kyllä se voi olla myös tyylikäs. Suuret säiliöt ovat kivilaattojen alla. Joka toisessa korttelissa on tällainen. 3) Hinnoista olemme jo puhuneet. Söimme ruhtinaallisesti vaikka säästimme n. 60% ruokakustannuksistamme Suomeen verraten. Mansikkakilo on alle 2 €. Ruuan tuoreus ja laatu tuntuu huomattavasti paremmalle täällä. 

4) Taiteen arvostus on suuri ja näkyvä. Koko ajan tulee uutta katu- ja seinätaidetta, musiikki soi ja tapahtumia on. 

5) Portugalin pitkä ja rikas historia on jättänyt jälkensä ja on varmaan vahva perusta nytkin, mutta traditio on aina myös ansa ja taakka. Taloissa, asunnoissa, keittiöissä, huonekaluissa tai vaikkapa vain astioissa muotokieli tulee usein traditiosta eikä funktiosta. Lasi on painavampi kuin on tarpeen, tiskiharja ei mahdu sen sisään tai haarukka on tyylikäs, mutta painava koska siihen on käytetty liikaa metallia. Keittiö on kaakeloitu, tasot marmoria, mutta nainen ei ylety yläkaappeihin. Moni asia on kaunis ja romanttinen, mutta ei toimi, tai toimii huonosti. Romantiikka on ollut Portugalissa suosittu tyylilaji ja näyttää olevan sitä yhä. Moni asia menee entistä latua koska on aina ollut niin.

Tuoreita marjoja, makeita appelsiineja ja tuoretta kalaa tulee taas ikävä.

6) Talojen lämmitys on epätaloudellista ja energiatehokkuus heikko. Suomalaisittain täällä on nyt kesä. Portugalilainen kulkee usein toppatakissa ja talvikengissä yhä. Ei niinkään sään, vaan sisätilojen viileyden tähden. Tulee olemaan taas vaikea sopeutua lämpimään taloon.

 7) Puut täällä ovat palmuja

 8) Vesi on valtameri.

9) Suhde sähköön on varsin vapaa. On johtoja siellä ja täällä. Aina yksi piuha voidaan yhdistää johonkin toiseen. Suomessa ärsyttää määräysten ja kontrollin paljous.

10) Naiset ovat usein päärynän mallisia. 11) Kuun näkee melkein aina, aurinko paistaa lähes joka päivä ainakin jonkin verran. Algarve on Euroopan aurinkoisin kolkka. Sataa harvoin ja silloinkin vain hiukan. Toki aika ajoin on tuhti myrsky. 12) Ruohosipuli on kolme kertaa paksumpaa kuin Suomessa.

Pian olemme Suomessa katsastamassa mikä on toisin. Ainakin hallitus vaihtuu. Pakkaus ja siivous alkaa nyt. Suomalaisia on tullut runsaasti veropakolaisiksi, mutta ei juurikaan Lagosiin. Emme ole vielä tavanneet ainoatakaan, mutta kuultu on.

Sinikka ja Markku

Maa on niin kaunis 2 ja 3/4

Olimme jo alussa päättäneet ajaa bussilla Burgauhin ja taivaltaa meren rantaviivan jyrkänteitä Praia da Luziin. Kilometrejä täällä ei ilmoiteta, kuten ei missään jyrkänteisessä maastossa. Patikointi opas antoi ajaksi 1,5 t, tuttava 2 t. Oikean polun löytäminen Burgaussa olisi ollut hankalaa ilman englanninkielistä reittiopasta. Olemme viimevuonna kohdanneet maastoja, joissa emme kykene etenemään vaikka polku on merkitty patikkareitiksi. Tämä ilmoitettiin helpoksi ja siitä huolimatta minulta olisi saattanut jäädä reitin jyrkin lasku tekemättä tai olisin tullut vierien alas ilman ritarini ojennettua kättä. Kuvasimme matkalla emmekä pitäneet kiirettä.

Burgausta Luziin menee kohtuullisen tasainen polku, mutta tämän kukkulan toinen puoli oli aika hankala minulle.

Näissä maisemissa kulkee mielellään kauemminkin kuin kaksi tuntia.

Luvattu puolipilvisyys olikin enimmäkseen aurinkoa. En ollut laskenut sitä ja meren ultraviolettisäteilyn määrää. Tähän asti kumpikaan ei ole palanut kertaakaan vaikka aurinkorasvaa on käytetty sangen vähän. Nyt onnistuin käräyttämään lievästi kaulani. Viis näistä sillä maisema on tajuttoman kaunis. Siitä tuli viimeinen niitti päätökseen syksylläkin palata tänne.
Kertaakaan ei tarvinnut 2 t aikana hakea levähdyspaikkaa, mutta vesipullo oli tarpeen.
Saavuimme lounasaikaa Luziin ja seuraavaan busiin oli aikaa useampi tunti. Käymme harvoin ravintolassa syömässä ja vielä harvemmin oikein juhlavasti. Nyt päätettiin panostaa. Istuimme tasokkaan ravintolan katetulle terassille silmien edessä reitti jota olimme juuri tulleet. Markulle oli alhaalla kalliolla alkupaloiksi pari yläosatonta neitosta aurinkoa ottamassa. Ruoka oli kerrassaan hintansa väärti, hieno piste loppumassa olevalle pakolaisuudellemme. Täysin tietoisina siitä miten etuoikeutettuja olemme.

Markku nauttii hyvin ansaittua olutta ja alkupaloja kaiteen takaa.

Tomaatti,-sipulisalaatti tuoreiden jättikatkarapujen kanssa oli makoisaa.

Olimme kaivanneet lammasta lautaselle. Niin nälkä ja niin hyvää, että taas hoksasin kuvata vasta kun puolet oli syöty.

Jälkiruuaksi oli kauden makoisat hedelmät ilman koukeroita.

Eilen tapasimme Pekka ja Marjo Hakalan, suomalaisen pariskunnan, johon olemme törmänneet jo monesti viime vuonnakin. He näyttivät meille juuri ostamaansa asuntoa keskustassa. Vuokrauksen ehdot tyydyttivät siinä määrin, että teimme pian suusanallisen sopimuksen syksylle ja vahvistimme sen lounaalla kaupungilla. Ensimmäistä kertaa kerrostaloon! Olemme jo oppineet, että se on helpompi lämmittää. Kaksi makuuhuonetta riittää ja siivottavia neliöitä on puolet vähemmän kuin nykyisessä talossamme. Taloudellista säästöäkin tulee. Ihana pieni keittiö ja todella siisti asunto. Täällä myydään ja ostetaan kalusteiden kanssa. Asunnon edellinen omistaja oli vanha rouva, jonka maku ja tyylilaji on eri vuosisadalta kuin minun, mutta kun porsliininuket, maisemataulut ja tekokukka-asetelmat riisuu pois, siinä on mukava ja laadukas asumus syksylle.

Katselemme Pekan ja Marjon kanssa viime vuotisen talomme sijaintia nykyisen kotimme katolta. 

Tänään me olemme valmistautumassa vaalivalvojaisiin kotona. Me saamme kuulla ennakkoäänten  tulokset kuudelta illalla, koska Portugalin aika on kaksi tuntia jäljessä Suomen aikaa. Kävelimme paikalliseen markettiin ostamaan eväitä iltaa varten: blinejä, smetanaa, mätiä ja kylmäsavulohisuikaleita. Mukaan tarttui myös hanhenmaksapateeta ja kokonainen taskurapu. Aivan varmaa ei ole se, miten ravun saa avattua, mutta jos vaalitappio tulee, tartumme vasaraan ja kumautamme sillä.

Löysimme vain jakoavaimen. Eiköhän sillä yksi taskurapu aukene. Demarille tuo jakoavain sopineekin vasaraa paremmin.

Pian tavataan Sinikka ja Markku

Maa on niin kaunis

Portugalilaiseen Pääsiäiseen kuuluu saframipulla, kakku tai leipä johon on leivottu kokonainen kananmuna sisään. Meidän pääsiäiseemme kuului se, että pelattiin pääsiäismunista. Tässä vaiheessa minä johdin, lopulta Markku päihitti minut totaalisesti. Kissan näköinen mansikka osui mansikkalaatikkoomme ja päätyi koristeeksi.

Pääsiäistipu sai hatun ja laukun. Oli niin kuuma, että
hattu tuli välttämättömäksi.

Pääsiäinen täällä on suuri juhla. Mekin loimme itsellemme kunnon juhlat. Talo puunattiin, kukkia kerättiin ja mainiot herkut pöytään.

Kaksi kuukautta tuli täyteen. Meille tuli kiire tehdä kaikkea mitä olimme suunitelleet. Ensimmäinen kuukausi menee aina asettuessa, opetellessa uuden asunnon toimintoja ja paikkoja. Tavataan ystäviä ja nyt kun kaupunki oli ennestään tuttu, piti myös tervehtiä lempipaikat, nähdä joko viikunat ovat kasvaneet, kukkiiko appelsiini ja juudaksenpuu. Kummankin piti myös tavata lääkäri, saada laboratorioajat ja tulokset Suomeen.
Näillä jyrkillä kaduilla kunto nousi koko ajan, samoin tarve kävellä pitkiä lenkkejä. Lopulta hankin taas ylikunnon ja jouduimme jarruttelemaan kunnes pysyin Markun perässä. Toinen kuukausi on hyvin kokonaisesti täällä. Ei ole ikävä kotiin ja kaikki on jo sujuvaa ja kotoista. Me emme ole "ulkomailla" vaan kotona.
Nyt on jäljellä kaksi viikkoa. Kaikkia on ikävä. Ensi syksyä suunitellaan, herään aamulla miettimään keittiöremonttiamme ja pakkaamista. Kohta kotona.

Suursiivous, johon kuului myös mattojen pesu, päätettiin kukkien poimintaan. Suomessakin käymme itse poimimassa kukat kesällä.

Pitkänäperjantaina kaupungissa oli kärsimysnäytelmä, joka näytti mahtavalle kaupungin muurin ympärillä. Getsemanessa puut olivat oliivipuita ja palmuja kadun varrrella. 

Koimme rannalla oikean hiekkamyrskyn.  Mahtava elämys. Pelastauduimme hyisestä tuulesta kuumalle simpukkakeitolle rantaravintolaan juuri ennen kuin sade iski.

Aallonmurtaja sai tehdä töitä. Vesi lensi linnoituksesnkin yli.

Suuria nautintojamme on tehdä itse ruokaa erinomaisista portugalilaisista aineksista. Parsat ovat tulleet!

Mansikoiden kilohinta pääsiäisen jälkeen putosi alle euroon. Syömme jälleen yhdessä lähes kilon päivässä.

Kotimme on tuossa mäen päällä. Appelsiinipuun ali kulkeminen tuo joka kerta tuoksuhumalan. Markku poimii
minulle uudet kukat kun entiset väsyvät.  

Ajoimme bussilla 40 km Portimaoon ja kävelimme pari kilometriä eduskuntavaalien ennakkoäänestyspaikalle Praia de Rochaan. Paluumatkalla bongasimme paikallisten Demareiden toimiston. 

Ostimme bussikortin pari kuukautta sitten. Nyt oli aika aloittaa sen käyttö. Bensafrim on Lagosin naapurissa. Täällä ollaan jo vuoristossa. Rantakaistale on varsin kapea meren ja vuoriston välissä.

Tänä vuonna emme tulleet autolla emmekä vuokranneetkaan sitä. Olemme panostaneet jalkatyöhön. Reilun kympin lenkkejä on jo kertynyt. Eilen kävelimme Ponte de Piedadelle, majakalle. Kaura ja hottentotinviikunat täyttivät pientareet.

Näitä jykeviä maisemia olemme jo kaivanneet. Viime vuonna olimme täällä monesti. Yleensä ajoimme katsomaan auringon laskua.

Rakastan näitä maan värejä. Tuntuu hurjalle, että Portugal murenee näillä rannoilla mereen joka vuosi uskomattoman suuria alueita.

Kävimme pari päivää aikaisemmin katsomassa rantojen luolia veneellä mereltä käsin. Kiersimme saman niemen alhaalta. Oli melko tuulista. Meri antoi suolaisen kylvyn kummallekin. Suolaista oli.

Veden erilaiset siniset, turkoosit ja smaragdinvihreät sävyt eivät toistu kameraan oikein, mutta hyväilevät silmää.

Illat ovat lämmenneet. Kaduilla on elämää ja joskus hyvinkin tasokasta musiikkia. Hiukan elokuvamainen tunnelma.

Sinikka

Mitkä maisemat!

On Palmusunnuntai. Noidat eivät soita ovikelloa. Aamulla naiset tulivat kirkosta käsissään kimppu oksia. Joillakin palmunkin oksa, mutta enimmäkseen oliivia, rosmariinia tai laventelia. Tuoksuvana kulki ohitse.

Jälleen Pääsiäisen kunniaksi on rakennettu näyttely. Työt on ripustettu katujen ylle ja parvekkeille. Tänä vuonna aiheena on käärinliinat.

Viimeisellä viikolla on toteutunut täydellisesti se toinen syy, miksi olemme täällä. Ensisijaisesti, erityisesti tänä keväänä palauteltiin menetettyä kuntoa ja terveyttä, missä olemme onnistuneet loistavasti, mutta viime keväästä täällä Lagosissa, Portugalissa, jäi lähtemätön kuva huikeista aurinkoisista maisemista, pitkistä luontoreiteistä, taiteesta, lämmöstä ja kukkaloistosta. Tänään oli ylimmillään + 26°C. Mittasin lämmön myös auringossa ja sain huimat + 67°C. Nyt siesta alkaa olla välttämätön.
Hiekkarannat täällä ovat kuin suoraan matkailumainosten unelmista. Välillä tuntuu epätodelliselle.

Täällä merestä pistää mustia päitä. Surffaajat märkäpuvuissaan kyttäävät unelma-aaltoa. Täällä on surfareiden keidas.

Teimme patikkamatkan lintuparatiisiin Odiaxeren lähellä. Valkeat pisteet vedessä ovat flamingoja. Näin kurjen pellolla ja töyhtöhaikaran joessa ja joukon muita itselleni uusia tuttavuuksia.

Carrapateirassa länsirannikolla meri oli hurjana. Aluskasvillisuus oli alkanut kukkia keltaisena. Tämäkin on luonnonsuojelualue.

Odiaxeressä on tunnelmallinen hyvin suosittu kalaravintola.  Kylläpä maistui!

Lagos on hyvin erityinen kaupunki: siisti, vauras ja näkyvissä valtava kehitysohjelma. Kaupungin historia on merenkulussa. Täältä laivasto purjehti 1400 luvulla Afrikan länsi rannikolle, otti asukkaita vangiksi ja toi heitä tähän kaupunkiin myytäväksi. Orjakauppa keksittiin ja avattiin täällä. Orjatoria restauroidaan nyt museoksi. Portugal toi 300 vuodessa 4,6 milj. orjaa myytäväksi.
Näin tänään miehen heittävän rikkinäisen tuolin muurin yli. Muistin orjakauppiaiden heittäneen kuolleet tai myyntikelvottomat orjat muurin taakse. Kun kaupungin muurin takaista parkkipaikkaa rakennettiin, löytyi suuri määrä orjien luita. Nyt niitä tulee jossain muodossa museoon muistuttamaan tästä hirveästä ajasta.

Kukkien määrä on valtava. Algarven päivänkakkara on tuhti ja pehkot suuria. Malvat ovat jo yli metrin puskia. Juuri tätä runsautta olemme osanneet odottaa viime kevään jälkeen.

Suuri galleria oli avattu Ferrogudassa. Töitä oli katolle saakka. Huomasimme Seijan kanssa olevamme kevyttä sarjaa. Seija muisteli Boteron runsaita naishahmoja.

Keittiön terassia on odotettu. Vasta nyt aurinko on tarpeeksi korkealla paistaakseen lounasaikaan tähän kohtaan.

Kävelimme Atalaian ylängöllä Porto de Mósiin. Ei taloja, ei autoja, ei ihmisiä ja nämä maisemat! Helppo olla onnellinen.

Meille Lagos, tai paremminkin läntinen Algarve, on näyttänyt kasvot joita on vaikea panna paremmaksi missään tuntemassamme paikassa. Syksyksi on jo alustavasti tarjottu asuntoa täältä. Saatamme kuitenkin tulla mutkan kautta.
Suunitelmat täytyy tehdä ajoissa. Moni haaveilee, mutta ei osaa tehdä päätöstä ajoissa. Edestakainen lentolippu on 250 - 280 € kun lipun ostaa oikeana päivänä ja puoli vuotta etukäteen. Moni perheenjäsenemme on haaveillut tulevansa vierailemaan tänne, mutta tekee päätöksensä niin myöhään, että hinta karkaa käsistä.
Viime syksy opetti meille, ettei kummankaan terveys kestä Suomen syksyä. Viisainta on katsastaa vuokrattava kohde jo täällä ollessa. Näyttää olevan kahdenlaisia talvipakolaisia. Toiset tulevat syksyksi ja kevääksi, mutta ovat toukokuusta lokakuuhun Suomessa ja käyvät viettämässä joulua ja sydäntalvea myös kotona. Toinen joukko tulee marraskuussa ja lähtee helmi-maaliskuussa pois. Heillä ei ole koskaan oikein lämmintä ja talot ovat kylmiä, mutta lunta ei tarvitse katsella, ainakaan pitkään.

Sinikka

Sosiaalista elämää ja seurapelejä

Olimme hyvin tyytyväisiä siitä, että meillä on asuntomme portugalilaisen omistajan kautta hyvä ja nopea nettiyhteys. Tämä osio on takkuillut aina aikaisemmin ja tullut myös kalliiksi. Perhe on hajallaan pitkin maailmaa ja lapsenlapsia paljon. Yhteydet ja blogin kirjoittamisen mahdollisuus ovat meille tärkeitä. Tänä vuonna meidän ystävämme tulivat Lagosiin myöhemmin kuin me, joten sosiaalisen median osuus muuttui  isommaksi.
Erityisesti odotimme Pekkaa ja Riittaa kertomaan seikkailuistaan. He olivat löytäneet uudeksi kodikseen viinitilan Italiasta, kylkiäisenä 100 oliivipuuta. He viipyivät vain tovin maaliskuun alussa, mutta vietimme yhdessä useamman antoisan hetken. Ehdimme sopia itsemme viininpolkijoiksi ja oliivien kampaajiksi. Maistelimme rypäleitä joista tilan viini ehkä tehdään. Odotuksia syntyi.
Ihana katsoa ihmisiä, jotka haaveilevat isosti ja toteuttavat haaveensa realistisesti, mutta tunteella. Umpihulluja, mutta onnellisia. Vielä on edessä Sareman purjehtiminen Alaskasta Eurooppaan. Ei mikään pikkujuttu vaikka sitä ei tekisikään Etelänapamantereen ympäri.

Seija tuli jo helmikuun puolessa välissä. Hän emännöi lapsiaan ja lapsenlapsiaan, joten sovimme tapaamisen myöhempään. Seija on karjalaisena vieraanvarainen ja kaikenlaisen seuraelämän moottori. Hän järjesti lounaan 18 ihmiselle, jotta voimme juhlistaa Riitan ja Pekan lähtöä. Toki heille jää yksi asunto Lagosiin, joten täälläkin voidaan tavata.

Seijan pitkällä lounaalla oli loistava kesäsää, paljon vaaleanpunaista kuohuvaa, ruokaa ja lopuksi me jäimme pelaamaan Rummikubia. Kaikki vieraat olivat suomalaisia, muutama meillekin uusia kasvoja mukana.

Tiesimme Riitan ja Pekan tulleen laivakoira Laten kanssa Lagosiin 1.3. Suuntasimme kävelymme muurin ympäri uumoillen koiralenkkiä ja tapasimme iloksemme Pekan ja Laten kuten arvelimmekin.

Vila de Bispossa, Casteleijon rannalla meri jylisi kuin monta pikajunaa ajaisi rinnan. Portugalin länsiranta ei ole kesy. Sielu pesty pitkäksi aikaa. 

Teimme Seijan ja Jaakon kanssa vaikuttavan retken Portugalin länsirannikolle. Matkalla Markku poimi sieltä kiviä. Kotiin tultua hän latoi kivet pöytäliinalle ja sanoi: I love you. Ihana lahja.

Kaiken aikaa silmään sattuu hassuja asioita. Joillakin ravintoloilla on myös suomenkielinen lista. Työtön kielenkääntäjä voi löytää markkinaraon tästä.

Portugalinkielinen lista on meille hiukan vaikea. En olisi ikinä kuitenkaan uskonut löytäväni katkaravun ulkogilliä tai bassoa listalta.

Vilkaiskaapa näitä lihan hintoja!

 Ruuan hinta on täällä käsittämättömän alhainen, samoin monien tuotteiden, joita ostamme Suomessa. Välillä ei ole uskoa silmiään.

Purjeveneilläkin voi olla parkkipaikka. 

Käymme välillä portugalilaisen ystävämme ravintolassa Meia Praialla sipulikeittolounaalla.  Oli ilo nähdä ystävämme hyvässä kunnossa.

Mediasta seurasimme toki myös Don Huonojen kiertuetta. Jukka Puurula, Markun vanhin poika, oikealla. Iloista kun lapsilla on hauskaa. Olimme We want more TV ohjelman päätöskonsertissa syksyllä. Valitettavasti emme nyt päässeet mukaan. Skypessä juttelimme eilen pitkään kiertueelta palanneen väsyneen artistin kanssa.

Tässä pelataan kahden kovan ottelua Seijan ja Jaakon vierailun päätteeksi. Miehet seurustelivat olohuoneessa.

Kaikenlaista visiteeraamista puolin ja toisin tapahtuu nyt melko tiuhaan. Seija potee vierotusoireita mikäli Rummikubista on kulunut useampi päivä. Jaakko palasi eilen Suomeen. Me saamme viikoksi loistavan oppaan Algarven ihmeistä. Seija ja Jaakko ovat olleet täällä 18 vuoden ajan syksyt ja keväät. He ovat patikoineet koko Algarven maakunnan läpi.

Viimeiset kuusi viikkoa taidamme enimmäkseen lounastaa kahdestaan omalla parvekkeella.  Harkitsemme mittavaa patikointia. Nyt 10 km ei ole mikään suuri rasitus. Emme vuokraa autoa. Meillä on bussikortti.

 Meiltä on kyselty edellisten blogiemme ositteita. Viimevuotinen blogimme oli Lagosista, kuten tämäkin. Siitä syystä emme kirjoita samoja asioita nyt. Mikäli Portugal kiinostaa, kannattaa katsoa blogi  kotilagosissa2014.blogspot.com
Sen blogin viimeisessä kirjoituksessa on muiden blogiemme osoitteet.

Sinikka