keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Maa on niin kaunis

Portugalilaiseen Pääsiäiseen kuuluu saframipulla, kakku tai leipä johon on leivottu kokonainen kananmuna sisään. Meidän pääsiäiseemme kuului se, että pelattiin pääsiäismunista. Tässä vaiheessa minä johdin, lopulta Markku päihitti minut totaalisesti. Kissan näköinen mansikka osui mansikkalaatikkoomme ja päätyi koristeeksi.

Pääsiäistipu sai hatun ja laukun. Oli niin kuuma, että
hattu tuli välttämättömäksi.
Pääsiäinen täällä on suuri juhla. Mekin loimme itsellemme kunnon juhlat. Talo puunattiin, kukkia kerättiin ja mainiot herkut pöytään.

Kaksi kuukautta tuli täyteen. Meille tuli kiire tehdä kaikkea mitä olimme suunitelleet. Ensimmäinen kuukausi menee aina asettuessa, opetellessa uuden asunnon toimintoja ja paikkoja. Tavataan ystäviä ja nyt kun kaupunki oli ennestään tuttu, piti myös tervehtiä lempipaikat, nähdä joko viikunat ovat kasvaneet, kukkiiko appelsiini ja juudaksenpuu. Kummankin piti myös tavata lääkäri, saada laboratorioajat ja tulokset Suomeen.
Näillä jyrkillä kaduilla kunto nousi koko ajan, samoin tarve kävellä pitkiä lenkkejä. Lopulta hankin taas ylikunnon ja jouduimme jarruttelemaan kunnes pysyin Markun perässä. Toinen kuukausi on hyvin kokonaisesti täällä. Ei ole ikävä kotiin ja kaikki on jo sujuvaa ja kotoista. Me emme ole "ulkomailla" vaan kotona.
Nyt on jäljellä kaksi viikkoa. Kaikkia on ikävä. Ensi syksyä suunitellaan, herään aamulla miettimään keittiöremonttiamme ja pakkaamista. Kohta kotona.


Suursiivous, johon kuului myös mattojen pesu, päätettiin kukkien poimintaan. Suomessakin käymme itse poimimassa kukat kesällä.
Pitkänäperjantaina kaupungissa oli kärsimysnäytelmä, joka näytti mahtavalle kaupungin muurin ympärillä. Getsemanessa puut olivat oliivipuita ja palmuja kadun varrrella. 
Koimme rannalla oikean hiekkamyrskyn.  Mahtava elämys. Pelastauduimme hyisestä tuulesta kuumalle simpukkakeitolle rantaravintolaan juuri ennen kuin sade iski.


Aallonmurtaja sai tehdä töitä. Vesi lensi linnoituksesnkin yli.
Suuria nautintojamme on tehdä itse ruokaa erinomaisista portugalilaisista aineksista. Parsat ovat tulleet!
Mansikoiden kilohinta pääsiäisen jälkeen putosi alle euroon. Syömme jälleen yhdessä lähes kilon päivässä.
Kotimme on tuossa mäen päällä. Appelsiinipuun ali kulkeminen tuo joka kerta tuoksuhumalan. Markku poimii
minulle uudet kukat kun entiset väsyvät.  
Ajoimme bussilla 40 km Portimaoon ja kävelimme pari kilometriä eduskuntavaalien ennakkoäänestyspaikalle Praia de Rochaan. Paluumatkalla bongasimme paikallisten Demareiden toimiston. 

Ostimme bussikortin pari kuukautta sitten. Nyt oli aika aloittaa sen käyttö. Bensafrim on Lagosin naapurissa. Täällä ollaan jo vuoristossa. Rantakaistale on varsin kapea meren ja vuoriston välissä.

Tänä vuonna emme tulleet autolla emmekä vuokranneetkaan sitä. Olemme panostaneet jalkatyöhön. Reilun kympin lenkkejä on jo kertynyt. Eilen kävelimme Ponte de Piedadelle, majakalle. Kaura ja hottentotinviikunat täyttivät pientareet.

Näitä jykeviä maisemia olemme jo kaivanneet. Viime vuonna olimme täällä monesti. Yleensä ajoimme katsomaan auringon laskua.



Rakastan näitä maan värejä. Tuntuu hurjalle, että Portugal murenee näillä rannoilla mereen joka vuosi uskomattoman suuria alueita.
Kävimme pari päivää aikaisemmin katsomassa rantojen luolia veneellä mereltä käsin. Kiersimme saman niemen alhaalta. Oli melko tuulista. Meri antoi suolaisen kylvyn kummallekin. Suolaista oli.

Veden erilaiset siniset, turkoosit ja smaragdinvihreät sävyt eivät toistu kameraan oikein, mutta hyväilevät silmää.

Illat ovat lämmenneet. Kaduilla on elämää ja joskus hyvinkin tasokasta musiikkia. Hiukan elokuvamainen tunnelma.

Sinikka

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti