Olimme jo alussa päättäneet ajaa bussilla Burgauhin ja taivaltaa meren rantaviivan jyrkänteitä Praia da Luziin. Kilometrejä täällä ei ilmoiteta, kuten ei missään jyrkänteisessä maastossa. Patikointi opas antoi ajaksi 1,5 t, tuttava 2 t. Oikean polun löytäminen Burgaussa olisi ollut hankalaa ilman englanninkielistä reittiopasta. Olemme viimevuonna kohdanneet maastoja, joissa emme kykene etenemään vaikka polku on merkitty patikkareitiksi. Tämä ilmoitettiin helpoksi ja siitä huolimatta minulta olisi saattanut jäädä reitin jyrkin lasku tekemättä tai olisin tullut vierien alas ilman ritarini ojennettua kättä. Kuvasimme matkalla emmekä pitäneet kiirettä.
 |
| Burgausta Luziin menee kohtuullisen tasainen polku, mutta tämän kukkulan toinen puoli oli aika hankala minulle. |
 |
| Näissä maisemissa kulkee mielellään kauemminkin kuin kaksi tuntia. |
Luvattu puolipilvisyys olikin enimmäkseen aurinkoa. En ollut laskenut sitä ja meren ultraviolettisäteilyn määrää. Tähän asti kumpikaan ei ole palanut kertaakaan vaikka aurinkorasvaa on käytetty sangen vähän. Nyt onnistuin käräyttämään lievästi kaulani. Viis näistä sillä maisema on tajuttoman kaunis. Siitä tuli viimeinen niitti päätökseen syksylläkin palata tänne.
Kertaakaan ei tarvinnut 2 t aikana hakea levähdyspaikkaa, mutta vesipullo oli tarpeen.
Saavuimme lounasaikaa Luziin ja seuraavaan busiin oli aikaa useampi tunti. Käymme harvoin ravintolassa syömässä ja vielä harvemmin oikein juhlavasti. Nyt päätettiin panostaa. Istuimme tasokkaan ravintolan katetulle terassille silmien edessä reitti jota olimme juuri tulleet. Markulle oli alhaalla kalliolla alkupaloiksi pari yläosatonta neitosta aurinkoa ottamassa. Ruoka oli kerrassaan hintansa väärti, hieno piste loppumassa olevalle pakolaisuudellemme. Täysin tietoisina siitä miten etuoikeutettuja olemme.
 |
| Markku nauttii hyvin ansaittua olutta ja alkupaloja kaiteen takaa. |
 |
| Tomaatti,-sipulisalaatti tuoreiden jättikatkarapujen kanssa oli makoisaa. |
 |
| Olimme kaivanneet lammasta lautaselle. Niin nälkä ja niin hyvää, että taas hoksasin kuvata vasta kun puolet oli syöty. |
 |
| Jälkiruuaksi oli kauden makoisat hedelmät ilman koukeroita. |
Eilen tapasimme Pekka ja Marjo Hakalan, suomalaisen pariskunnan, johon olemme törmänneet jo monesti viime vuonnakin. He näyttivät meille juuri ostamaansa asuntoa keskustassa. Vuokrauksen ehdot tyydyttivät siinä määrin, että teimme pian suusanallisen sopimuksen syksylle ja vahvistimme sen lounaalla kaupungilla. Ensimmäistä kertaa kerrostaloon! Olemme jo oppineet, että se on helpompi lämmittää. Kaksi makuuhuonetta riittää ja siivottavia neliöitä on puolet vähemmän kuin nykyisessä talossamme. Taloudellista säästöäkin tulee. Ihana pieni keittiö ja todella siisti asunto. Täällä myydään ja ostetaan kalusteiden kanssa. Asunnon edellinen omistaja oli vanha rouva, jonka maku ja tyylilaji on eri vuosisadalta kuin minun, mutta kun porsliininuket, maisemataulut ja tekokukka-asetelmat riisuu pois, siinä on mukava ja laadukas asumus syksylle.
 |
| Katselemme Pekan ja Marjon kanssa viime vuotisen talomme sijaintia nykyisen kotimme katolta. |
Tänään me olemme valmistautumassa vaalivalvojaisiin kotona. Me saamme kuulla ennakkoäänten tulokset kuudelta illalla, koska Portugalin aika on kaksi tuntia jäljessä Suomen aikaa. Kävelimme paikalliseen markettiin ostamaan eväitä iltaa varten: blinejä, smetanaa, mätiä ja kylmäsavulohisuikaleita. Mukaan tarttui myös hanhenmaksapateeta ja kokonainen taskurapu. Aivan varmaa ei ole se, miten ravun saa avattua, mutta jos vaalitappio tulee, tartumme vasaraan ja kumautamme sillä.
 |
| Löysimme vain jakoavaimen. Eiköhän sillä yksi taskurapu aukene. Demarille tuo jakoavain sopineekin vasaraa paremmin. |
Pian tavataan Sinikka ja Markku
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti