Ei täällä lomailla

Meille toivotellaan hyvää lomaa ja varsin moni tuleekin tänne golflomalle, rantalomalle tai kulttuurilomalle. Me tulemme toiseen kotiin elämään tavallista arkeamme. Tarvitsemme kotiutumisen rituuaalit. Me asumme täällä.

Katolla ja parvekkeilla kastellaan kukat ja ihmetellään kevättä, aurinkoa, kuuta ja ajan kaunista jälkeä ympäristössä.

Kaupungissa riittää ravintoloita eikä hinta päätä huimaa, mutta me teemme ruokamme lähes aina itse.

Tänään on perjantai. Nousimme kirjaimellisesti kukon laulun aikaan. Puristimme omin käsin tuoreen appelsiinimehumme ja sen sekaan lusikallinen vehnänorasjauhetta, haudutimme teekannussa vihreää teetä. Kokojyväleivät käväisivät paahtimessa. Niiden päälle juustoa ja munaa. Kulhollinen luonnonjugurttia tuoreiden marjojen ja myslin kera.  Kahvin teemme kapselikoneella.

Keittiössä vietetään paljon aikaa. Viihtyisyys on tärkeää.

Perinteitä pitää olla. Tämä pöytäliina seuraa aina mukana ja nämä mahtavat leivokset pitää silloin tällöin hakea kahvin kaveriksi tutusta leipomosta.

Markulla oli Terveyskeskuksessa aika lääkärille. Kävelimme kauniissa pilvisessä aamussa sinne kolme kilometriä. Emme raaskineet astua bussiin kun kävely sujui niin hyvin. Laboratoriomääräykset kainalossa kipitimme seuraavat kolme kilometriä sairaalan laboratorioon. Markku sai ajan viiden päivän päähän. Lääkäriaikaa oli pitänyt odottaa lähes kolme viikkoa. Alan ymmärtää mitä rakennemuutos tarkoittaa. Vuosi sitten sain lääkäriajan parin päivän päähän ja muistaakseni labra-ajan seuraavalle päivälle. Me emme mene yksityislääkärille. Elämme samalla tavalla kuin Suomessa. Eurooppalainen sairausvakuutuskortti kourassa asiat hoituvat. Faxi vie tulokset suomalaiselle lääkärille, joka soittaa tänne mielipiteensä tilanteesta, aivan kuin tekisi jos näytteet olisi otettu HUS laboratoriossa.

Lounas odotti onneksi tällä kertaa valmiina jääkaapissa. Lounaan jälkeen Markulla on aina päiväunet. Minä vietän siestaa tietokoneen äärellä. Kahvin joimme parvekkeella ja pelasimme kaksi erää Rummikubia. Oli sopiva sää lyhythihaiselle vaatteelle. Aurinko paahtoi.

Tiskaamme käsin. Hienossa keittiössämme on vain vaatteille pesukone. On siivouspäivä. Markku imuroi koko talon, minä moppaan lattiat ja pyyhin pölyt ja huollan vessat ( 3kpl). Pesen pyykin ja ripustan narulle. Silitän pöytäliinan. Kävelemme markettiin (3km edestakaisin). Repussa ja kauppakärryssä on 5 litraa vettä, vihanneksia, kanaa, wc paperia, pyykinpesuainetta, punaviiniä ja leipää, sekä säkillinen polttopuita. Huomenna aamusta maalaisten torille. Viime viikolla ostin syötäviä kukkia ( krasseja), kimpun keltanarsisseja, villiparsaa, uusia perunoita, avocadoja, tuoretta oreganoa ja lampaankääpiä (sieni). Viisi kiloa appelsiineja ja neljä rasiaa meheviä vadelmia otettiin mukaan seuraavasta korttelista katukauppiaalta.

Sieniretki, appelsiinisäkki kauppiaalta ja mansikkalaatikko kaupungin portilta kuuluvat meidän arkeemme.

Portaita ja mäkiä riittää niin, että pohkeet soivat. Pakko on hyvä piiskuri. Suomessa kaikki on usein liian helppoa.

Kauppakärrymme kyljessä on Lissabonin raitiovaunun kuva. Tiedämme kuka voisi haluta tämän ltselleen.

Lomalla vältetään kotitöitä, syödään ravintolassa, istutaan iltaa terasseilla, maataan rannalla ja käydään katsomassa nähtävyyksiä. Mitään noista emme tee täällä useammin kuin Suomessakaan. Eläkkeellä ei tarvita lomaa.

Suomessa meillä on auto ja kauppareissut tehdään sillä. Keskustaan on 1,5 km jonka kävelemme liian harvoin. Täällä ei harmaus ja liukkaus haittaa, joten kävelemme päivässä 6-7 km, joskus enemmänkin ja lisäksi istumme auringossa parvekkeella. Happea on. Elämä on täällä työläämpää ja vaivalloisempaa kuin Keravalla ja juuri se on hyvä. Kunto pysyy  ja paino laskee. Herkuillekin on enemmän tilaa.

Aivan kotimme lähellä muurissa on aukko, josta voi puikahtaa vaikka keräämään kukkia maljakkoon.  Mustalaisten hevosilla on sama maku. Neljä hevosta laidunsi kukkamaallani.  Olemme kilometrin päässä viime vuotisesta asunnostamme, mutta yhä vanhan kaupungin muurin sisällä.

Moni asuu Etelä-Euroopan maissa huoneistohotelleissa. Siinä elämä on vähemmän vaivalloista ja mutta kalliimpaa eikä tilaa voi pitää kotina. Meidän elämänmallimme ei tunnu ulkomailla asumiselta vaan paremminkin kotipihan rajojen venyttämiseltä.


Edellisen blogimme: kotilagosissa2014, päätimme arvioimalla eri maissa vuokraamiamme kohteita.  Huomasin unohtaneeni yhden hienon kohteen: Kesällä 2009 ajoimme ystäviemme kanssa Baltian, Puolan ja Slovakian läpi Unkariin. Vuokrasimme ranskalaiselta omistajalta pariksi viikoksi entisen viinitilan Gyöngyösin läheltä Domozlo'n kylästä. Tila on Egerin viinialuetta.
Talo on hurmaava, perinteisesti kalustettu ja makuuhuoneita riitti. Piharakennus mukaan luettuna muistelen löytäneeni tilaa ainakin kymmenelle nukkujalle. Romantikon unelmatalo.

Vietimme suuren osan ajasta vierailemalla eri viinitiloilla ja alueilla. Ajoimme Tokajin alueelle ja matkalla pistäydyimme somelierien hyvin tunteman viinin maistelussa Disnökössä.

Asunnon omistaja otti meihin yhteyttä kuultuaan suomalaisten suosivan Unkaria. Tilan rakennukset ovat nyt myynnissä. Viiniä siellä ei ole enää viljelty vuosiin mutta toki oman viinitarhankin sinne voi saada. Omistaja asuu Pariisissa ja pitää tilan hoitoa liian vaivalloisena niin kaukaa. Meillä ei valitettavasti ole mukana Portugalissa kuvia paikasta, mutta jos kiinnostuneita löytyy, lisää infoa saa: eleonora.juhas@gmail.com. Eleonora osaa englantia. Netistä varmaan löytyy kuviakin.

Raahasimme juuri säkin puita ja takka loimuaa komeasti. Markun laboratoriotulokset olivat hyvät. Juhlimme sitä hyvän ruuan ja punaviinin voimin.

Joku kysyi mikä vuodenaika täällä on. Appelsiineilla on syksy ja kevät, samoin sitruunoilla. Viikuna ja Juudaksenpuu viettävät talvea. Krassi kukkii (suomessa heinäkuussa), samoin malva (suomessa kesäkuussa), avocadolla on syksy. Täällä on kaikki vuodeajat sekaisin, mutta minulle tämä on kevät. Narsissit kukkivat ja muuttolinnut ovat täällä.

Sinikka ja Markku

Love birds ja Valentinus

Pyhän Valentinuksen päivän vietosta Lagosissa meillä oli hauskat muistot viime vuodelta. 

Olimme nyt edellisenä päivänä tavanneet rantaterassilla britti pariskunnan Kentistä. He olivat tulleet viettämään vaimon syntymäpäivää (14.2) Lagosiin. Vaimon sukunimi oli Love. He olivat uusiopari kuten mekin. Mies oli ollut aikoinaan mm Rolling Stonesin, Pink Floydin ja monen muun huipputekijän tekniikkaa tekemässä. Hän kutsui täällä käsi kädessä kulkevia iäkkäämpiä pareja nimellä love birds. Päätimme ottaa itsestämme love birds kuvan Valentinuksen kunniaksi. Hehkuvat poskemme muistuttavat edellisen päivän liiallisesta auringosta. Täällä 14.2 on lemmen, kosiskelun, rakkauden ja pariskuntien päivä. Ystävistä ei puhuta mitään.

 Päivän ensimmäinen toimi oli ostokset maalaisten torilta. Vihannesten lisäksi on tarjolla taatusti tuoretta lihaa. Kaikenlaisia eläviä on ahdettu häkkeihin. Nämä linnut kiekuivat äänekkäästi. Lemmen vai vapauden kaipuuta?

Muistelimme elämämme parhaita sardiineja Figueira da Fozissa 2011. Päädyimme terassille syömään täkäläisiä sardiinifileitä. Ihan hyvää, mutta eivät pärjänneet Figueiralle. Hauskaa oli syödä ulkona.

 Kevät tulee tällä kertaa hiukan hillitymmin kylmyyden tähden, mutta kaunista on kaikkialla. Ensimmäinen kimppu on poimittu pientareelta maljakkoon.

Tällä kertaa emme menneet ravintolaan vaikka kaikkialla oli tarjolla edullisia ja ihania ruokalistoja. Keräsimme herkkuja omaa kynttiläillallista varten. Alkupaloina pieniä blinejä mädin ja ranskan kerman kera. Viiriäisen munia ja itse kypsennettyjä katkarapuja. Markku maistoi hiukan punaviiniä ensimmäisen kerran lähes puoleen vuoteen. Syy ei ole osallistuminen 100 päivää ilman viinaa kampanjaan. Olemme kumpikin sairastaneet sen verran ettei ole tehnyt mieli, eikä ole oikein uskaltanutkaan riskeerata toipumista. Löysin kullalleni muistorikkaan Tussoc Jumper´in ranskalaisen pino noir pullon. Etiketissä sika punaisessa jumpperissa.

Pääruuaksi teimme uunissa rucolalla, kirsikkatomaateilla ja paprikalla täytetyn lohifileerullan salaatin kera. Jälkiruokana sampanjaa (puolikas pullo), tuoreita mansikoita ja hovileipurimme taikomaa maailman parasta suklaakakkua. Jälkiruuan nautimme takkatulen äärellä olohuoneessa musiikkina haikea Amalia Rodriquesin fado.

Facebookissa saimme ystäviltämme valtavan paljon hyvän ystävänpäivän toivotuksia, mikä lämmitti mieltä kovasti. Kiitos niistä.

Teksti ja kuvat: Sinikka

Paluu Lagosiin

Helmikuun toinen päivä, hiukan jälkeen puolen yön raahasimme tavaramme Esmeraldan avustamina tähän taloon Portugalin Lagosin vanhassa kaupungissa. Koneemme juuttui lumimyrskyyn Genevessä. Missasimme vaihdon Lissabonissa. Siitä seurasi yli 7 tunnin odotus lentokentällä. Me emme kyenneet etsimään muita vaihtoehtoja kuin taksin, mikä on aika arvokasta. Bussi ja junakin on, mutta oletimme ettei niin myöhään lähde mitään. En suosittele kahta vaihtoa.

Tämä näkymä on talomme katolta etelään. Merinäköalakin on ja pohjoisen kukkulat. Talo näyttää pienelle, mutta se  puhkaisee koko korttelin. Neliöitä on ruhtinaallisesti. Terasseja tai parvekkeita on viisi, makuuhuoneita kolme. 

Siniset kierreportaat johtavat kattoterassille. Muuri on osa vanhaa kaupunginmuuria, joka on ajalta ennen roomalaisia.  Ajan kaari näkyy täällä kauniisti.  Siinä yksi syy, miksi viihdymme täällä. Toki ilmasto on merkittävä tekijä. Sää on lähinnä Suomen toukokuuta.  

Täällä on usein päivällä lämpimämpää ulkona kuin sisällä talossa. Hätkäytti vilkaista mittaria. Olohuoneessa on 14-16° riippuen siitä palaako takassa tuli. Puut me raahaamme käsipelillä kaupasta. Talo on mäellä (koko kaupunki on yhtä mäkeä). Ei ole väärää lämpötilaa, on vain väärä pukeutuminen sanoi kampaajamme. Nyt on poikkeuksellisen kylmää täkäläisillekin. Ulkona auringossa paistuu mikäli ei tuule liikaa. Makuuhuone lämmitetään sähköpatterilla. Nyt olisi mukava omistaa sormikkaat.

Vuokraamme nyt yhdeksättä asuntoa Etelä-Euroopassa. Jokaisessa on ollut hyvin erilainen keittiö.  Emme ole lomalla vaan elämme tavallista arkeamme. Teemme ruuan itse alusta asti omassa keittiössämme. Kuljetamme aina matkalaukussa tämän keltaisen provencelaisen pöytäliinamme tunteaksemme olomme kotoiseksi. Talojen kerniliinat kääritään komeroon. Seinät on kaakeloitu portugalille tyypillisesti azul-laatoilla. Yläkaapit ovat naiselle kovin korkealla. Kaikki lattiat, portaat ja pöytätasot ovat kiveä.

Keittiö tuntuu omalle vasta toripäivän jälkeen. Tuhti sipuliletti seinälle, yrttejä, vihanneksia ja hedelmiä astioihin ja pullo hyvää viiniä inspiroimaan kokkia. Kotona on aloitettu keittiöremontti. Neuvottelemme puhelimessa mikäli on tarpeen. Ennen lähtöä oli huisketta kun remontin tilaukset ja suunitelmat laitettiin valmiiksi, keittiön tavarat pakattiin, talo muovitettiin ja talvipakolaisen varusteet laitettiin laukkuihin.

Meillä on kolmatta kertaa TV ja tällä kertaa valtava meidän makuumme ( 40 tuumaa tai enemmän ). Katsomme kaapelilta BBC´n tai CNN´n uutisia ja elokuvia. Kylminä iltoina se on hyvä. Nyt ei voi kiivetä kuuta katsomaan. Joka ilta on huolella, auringon laskiessa laskettava luukut ikkunoiden ja parvekkeen ovien eteen. Sama rituaali toisinpäin aamulla.

Puut ja nurmet kukkivat jo, mutta parasta kevättä saa näillä säillä odottaa vielä  viikkoja.  Enimmäkseen olemme kävelleet asioilla, vasta eilen ehdimme rantakävelylle pitkälle hiekkarannalle. Suomessa ajaisimme autolla ja yrittäisimme liukasta vältellen pieniä lenkkejä. Täällä kävellään 6-7 km helposti. Tänään sataa ensimmäistä kertaa päivällä. Nyt on urakoitu sisätöitä.

Kummankin hiukset olivat pitkään leikkausta vailla. Kaksi ja puoli tuntia otti muuttaa umpiblondi harmaaraitaiseksi. Blondi ei harmaannu vaan tummuu. Piti huijata luontoa. Ruotsalainen kampaajamme hoitaa koko suomalaisen yhteisön hiukset. Samaan hintaan saimme viimeiset uutiset.

Markku on pysynyt uskollisena tavalleen leikkauttaa tukkansa aina ulkomailla. 

Tältä näyttää uusi look tuoreen narsissikimpun kera. Meillä molemmilla on itsestään tummuvat silmälasit.  Kaikissa kuvissa täällä esiinnymme valitettavasti "aurinkolaseissa".

Markku hukkasi joulu-tammikuussa yli kymmenen kiloa. Kumpikin pyrkii pitämään tämän linjan.  Portugalin hyvät viinit taitavat jäädä hyllyyn tällä matkalla.

Hyvin kotiutumassa ja kuntoutumassa tähän kovin tuttuun kaupunkiin. Emme osta taloa. Emme muuta veropakolaisiksi ja palaamme Suomeen ennen kuin 10. lapsenlapsi syntyy.