Ei täällä lomailla

Meille toivotellaan hyvää lomaa ja varsin moni tuleekin tänne golflomalle, rantalomalle tai kulttuurilomalle. Me tulemme toiseen kotiin elämään tavallista arkeamme. Tarvitsemme kotiutumisen rituuaalit. Me asumme täällä.

Katolla ja parvekkeilla kastellaan kukat ja ihmetellään kevättä, aurinkoa, kuuta ja ajan kaunista jälkeä ympäristössä.

Kaupungissa riittää ravintoloita eikä hinta päätä huimaa, mutta me teemme ruokamme lähes aina itse.

Tänään on perjantai. Nousimme kirjaimellisesti kukon laulun aikaan. Puristimme omin käsin tuoreen appelsiinimehumme ja sen sekaan lusikallinen vehnänorasjauhetta, haudutimme teekannussa vihreää teetä. Kokojyväleivät käväisivät paahtimessa. Niiden päälle juustoa ja munaa. Kulhollinen luonnonjugurttia tuoreiden marjojen ja myslin kera.  Kahvin teemme kapselikoneella.

Keittiössä vietetään paljon aikaa. Viihtyisyys on tärkeää.

Perinteitä pitää olla. Tämä pöytäliina seuraa aina mukana ja nämä mahtavat leivokset pitää silloin tällöin hakea kahvin kaveriksi tutusta leipomosta.

Markulla oli Terveyskeskuksessa aika lääkärille. Kävelimme kauniissa pilvisessä aamussa sinne kolme kilometriä. Emme raaskineet astua bussiin kun kävely sujui niin hyvin. Laboratoriomääräykset kainalossa kipitimme seuraavat kolme kilometriä sairaalan laboratorioon. Markku sai ajan viiden päivän päähän. Lääkäriaikaa oli pitänyt odottaa lähes kolme viikkoa. Alan ymmärtää mitä rakennemuutos tarkoittaa. Vuosi sitten sain lääkäriajan parin päivän päähän ja muistaakseni labra-ajan seuraavalle päivälle. Me emme mene yksityislääkärille. Elämme samalla tavalla kuin Suomessa. Eurooppalainen sairausvakuutuskortti kourassa asiat hoituvat. Faxi vie tulokset suomalaiselle lääkärille, joka soittaa tänne mielipiteensä tilanteesta, aivan kuin tekisi jos näytteet olisi otettu HUS laboratoriossa.

Lounas odotti onneksi tällä kertaa valmiina jääkaapissa. Lounaan jälkeen Markulla on aina päiväunet. Minä vietän siestaa tietokoneen äärellä. Kahvin joimme parvekkeella ja pelasimme kaksi erää Rummikubia. Oli sopiva sää lyhythihaiselle vaatteelle. Aurinko paahtoi.

Tiskaamme käsin. Hienossa keittiössämme on vain vaatteille pesukone. On siivouspäivä. Markku imuroi koko talon, minä moppaan lattiat ja pyyhin pölyt ja huollan vessat ( 3kpl). Pesen pyykin ja ripustan narulle. Silitän pöytäliinan. Kävelemme markettiin (3km edestakaisin). Repussa ja kauppakärryssä on 5 litraa vettä, vihanneksia, kanaa, wc paperia, pyykinpesuainetta, punaviiniä ja leipää, sekä säkillinen polttopuita. Huomenna aamusta maalaisten torille. Viime viikolla ostin syötäviä kukkia ( krasseja), kimpun keltanarsisseja, villiparsaa, uusia perunoita, avocadoja, tuoretta oreganoa ja lampaankääpiä (sieni). Viisi kiloa appelsiineja ja neljä rasiaa meheviä vadelmia otettiin mukaan seuraavasta korttelista katukauppiaalta.

Sieniretki, appelsiinisäkki kauppiaalta ja mansikkalaatikko kaupungin portilta kuuluvat meidän arkeemme.

Portaita ja mäkiä riittää niin, että pohkeet soivat. Pakko on hyvä piiskuri. Suomessa kaikki on usein liian helppoa.

Kauppakärrymme kyljessä on Lissabonin raitiovaunun kuva. Tiedämme kuka voisi haluta tämän ltselleen.

Lomalla vältetään kotitöitä, syödään ravintolassa, istutaan iltaa terasseilla, maataan rannalla ja käydään katsomassa nähtävyyksiä. Mitään noista emme tee täällä useammin kuin Suomessakaan. Eläkkeellä ei tarvita lomaa.

Suomessa meillä on auto ja kauppareissut tehdään sillä. Keskustaan on 1,5 km jonka kävelemme liian harvoin. Täällä ei harmaus ja liukkaus haittaa, joten kävelemme päivässä 6-7 km, joskus enemmänkin ja lisäksi istumme auringossa parvekkeella. Happea on. Elämä on täällä työläämpää ja vaivalloisempaa kuin Keravalla ja juuri se on hyvä. Kunto pysyy  ja paino laskee. Herkuillekin on enemmän tilaa.

Aivan kotimme lähellä muurissa on aukko, josta voi puikahtaa vaikka keräämään kukkia maljakkoon.  Mustalaisten hevosilla on sama maku. Neljä hevosta laidunsi kukkamaallani.  Olemme kilometrin päässä viime vuotisesta asunnostamme, mutta yhä vanhan kaupungin muurin sisällä.

Moni asuu Etelä-Euroopan maissa huoneistohotelleissa. Siinä elämä on vähemmän vaivalloista ja mutta kalliimpaa eikä tilaa voi pitää kotina. Meidän elämänmallimme ei tunnu ulkomailla asumiselta vaan paremminkin kotipihan rajojen venyttämiseltä.


Edellisen blogimme: kotilagosissa2014, päätimme arvioimalla eri maissa vuokraamiamme kohteita.  Huomasin unohtaneeni yhden hienon kohteen: Kesällä 2009 ajoimme ystäviemme kanssa Baltian, Puolan ja Slovakian läpi Unkariin. Vuokrasimme ranskalaiselta omistajalta pariksi viikoksi entisen viinitilan Gyöngyösin läheltä Domozlo'n kylästä. Tila on Egerin viinialuetta.
Talo on hurmaava, perinteisesti kalustettu ja makuuhuoneita riitti. Piharakennus mukaan luettuna muistelen löytäneeni tilaa ainakin kymmenelle nukkujalle. Romantikon unelmatalo.

Vietimme suuren osan ajasta vierailemalla eri viinitiloilla ja alueilla. Ajoimme Tokajin alueelle ja matkalla pistäydyimme somelierien hyvin tunteman viinin maistelussa Disnökössä.

Asunnon omistaja otti meihin yhteyttä kuultuaan suomalaisten suosivan Unkaria. Tilan rakennukset ovat nyt myynnissä. Viiniä siellä ei ole enää viljelty vuosiin mutta toki oman viinitarhankin sinne voi saada. Omistaja asuu Pariisissa ja pitää tilan hoitoa liian vaivalloisena niin kaukaa. Meillä ei valitettavasti ole mukana Portugalissa kuvia paikasta, mutta jos kiinnostuneita löytyy, lisää infoa saa: eleonora.juhas@gmail.com. Eleonora osaa englantia. Netistä varmaan löytyy kuviakin.

Raahasimme juuri säkin puita ja takka loimuaa komeasti. Markun laboratoriotulokset olivat hyvät. Juhlimme sitä hyvän ruuan ja punaviinin voimin.

Joku kysyi mikä vuodenaika täällä on. Appelsiineilla on syksy ja kevät, samoin sitruunoilla. Viikuna ja Juudaksenpuu viettävät talvea. Krassi kukkii (suomessa heinäkuussa), samoin malva (suomessa kesäkuussa), avocadolla on syksy. Täällä on kaikki vuodeajat sekaisin, mutta minulle tämä on kevät. Narsissit kukkivat ja muuttolinnut ovat täällä.

Sinikka ja Markku