Muistatko neilikkavallankumouksen?

Vietimme eilen Portugalin neilikkavallankumouksen 25 v juhlaa. Tuntuu kuin uutiskuvat kiväärien piippuihin pistetyistä neilikoista olisivat aivan äskeistä historiaa. Vanha mies kertoi portugaliksi kyynel silmässä miten fasismi kaatui ja hän saattoi poliittisena pakolaisena vietettyjen vuosien jälkeen palata Kuubasta kotiin. Torin kulmalla kaupungin silmäätekevä kätteli kunnioittavasti kolmea laskuvarjojääkäriä. Ehkä he olivat niitä, jotka eivät nuorina miehinä suostuneet ampumaan kansaa, vaan kukat kiväärien piipuissa antoivat vallankumouksen toteutua.

Taiteilija viimeistelee kauppahallin seinämaalausta.

Nämä miehet olivat 25 vuotta sitten nuoria sotilaita, jotka kieltäytyivät tottelemasta diktaattoria. 

Juhlan kunniaksi läksimme joelle linturetkelle. Onneksemme suuressa jokiveneessä ei meidän ja oppaamme lisäksi ollut muita matkaajia. Oli pilvinen ilta, värit samettisen pehmeitä. Valkea harjalintu suki itseään töyhtö vipattaen roomalaisen sillan kupeella. Sukelsimme hiljaiseen kaislikkoon. Vene lipui  kapeassa uomassa. Olimme "Kaislikossa suhisee" sadussa. Oppaamme naurahti kun kerroimme kotimaamme. Jose Manuel Dos Santos kertoi olleensa 25 vuotta Norjassa Portugalin suurlähetystössä. 

Kurki lensi yli. Ajoimme mustapääkutojalinnun pesäpuulle. Markku sai jopa kuvankin hienosta kirkkaan keltaisesta linnusta. Oli myöhä. Linnut olivat vähemmän aktiivisia, mutta hienot näkymät ja kerrassaan rauhoittava tunnelma riittivät ihanaan elämykseen. Annoimme veneen lipua ääneti, joimme lasit portviiniä ja puhuimme elämästä. Me palaamme syksyllä ja uusimme tämän retken.  Riverwatch on ekoturismia parhaimmillaan, visuaalista joogaa. 

Lintubongaaja löysi kärsivällisen odotuksen jälkeen mustapääkutojalinnun oksistosta.

Linnun pesät roikkuivat joen yllä. Vasemmalla on vanha pyöreä pesä. Toinen on vasta rakenteilla. Lintu pujottelee heinät taitavasti rakennusaineiksi.

Oppaamme pahoitteli lintujen vähäisyyttä. Olimme hiukan  myöhään liikkeellä. Vuorovesi oli liian alhaalla aikaisemmin. Istuimme alas, Jose kaatoi portviiniä lasihin. Pohdimme leppeästi elämää ja kulttuuriemme eroja.

Ennen lähtöämme pohdimme mikä täällä on toisin. Ihmiset ovat hyvin suomalaisen oloisia. Erojakin on. 1) Hautausmaat ovat vastakohta suomalaiselle suoraviivaiselle harmaudelle. Rakkaus on kirjoitettu hautakiviin ja koristeltu hautoihin. Lähes jokaisella haudalla on kukkia ja omat persoonalliset piirteensä.

Simpukankuoria rakkaalle.

Moni oli kerännyt kiviä koristeeksi.

 2) Jätehuolto on toisin. Kyllä se voi olla myös tyylikäs. Suuret säiliöt ovat kivilaattojen alla. Joka toisessa korttelissa on tällainen. 3) Hinnoista olemme jo puhuneet. Söimme ruhtinaallisesti vaikka säästimme n. 60% ruokakustannuksistamme Suomeen verraten. Mansikkakilo on alle 2 €. Ruuan tuoreus ja laatu tuntuu huomattavasti paremmalle täällä. 

4) Taiteen arvostus on suuri ja näkyvä. Koko ajan tulee uutta katu- ja seinätaidetta, musiikki soi ja tapahtumia on. 

5) Portugalin pitkä ja rikas historia on jättänyt jälkensä ja on varmaan vahva perusta nytkin, mutta traditio on aina myös ansa ja taakka. Taloissa, asunnoissa, keittiöissä, huonekaluissa tai vaikkapa vain astioissa muotokieli tulee usein traditiosta eikä funktiosta. Lasi on painavampi kuin on tarpeen, tiskiharja ei mahdu sen sisään tai haarukka on tyylikäs, mutta painava koska siihen on käytetty liikaa metallia. Keittiö on kaakeloitu, tasot marmoria, mutta nainen ei ylety yläkaappeihin. Moni asia on kaunis ja romanttinen, mutta ei toimi, tai toimii huonosti. Romantiikka on ollut Portugalissa suosittu tyylilaji ja näyttää olevan sitä yhä. Moni asia menee entistä latua koska on aina ollut niin.

Tuoreita marjoja, makeita appelsiineja ja tuoretta kalaa tulee taas ikävä.

6) Talojen lämmitys on epätaloudellista ja energiatehokkuus heikko. Suomalaisittain täällä on nyt kesä. Portugalilainen kulkee usein toppatakissa ja talvikengissä yhä. Ei niinkään sään, vaan sisätilojen viileyden tähden. Tulee olemaan taas vaikea sopeutua lämpimään taloon.

 7) Puut täällä ovat palmuja

 8) Vesi on valtameri.

9) Suhde sähköön on varsin vapaa. On johtoja siellä ja täällä. Aina yksi piuha voidaan yhdistää johonkin toiseen. Suomessa ärsyttää määräysten ja kontrollin paljous.

10) Naiset ovat usein päärynän mallisia. 11) Kuun näkee melkein aina, aurinko paistaa lähes joka päivä ainakin jonkin verran. Algarve on Euroopan aurinkoisin kolkka. Sataa harvoin ja silloinkin vain hiukan. Toki aika ajoin on tuhti myrsky. 12) Ruohosipuli on kolme kertaa paksumpaa kuin Suomessa.

Pian olemme Suomessa katsastamassa mikä on toisin. Ainakin hallitus vaihtuu. Pakkaus ja siivous alkaa nyt. Suomalaisia on tullut runsaasti veropakolaisiksi, mutta ei juurikaan Lagosiin. Emme ole vielä tavanneet ainoatakaan, mutta kuultu on.

Sinikka ja Markku

Maa on niin kaunis 2 ja 3/4

Olimme jo alussa päättäneet ajaa bussilla Burgauhin ja taivaltaa meren rantaviivan jyrkänteitä Praia da Luziin. Kilometrejä täällä ei ilmoiteta, kuten ei missään jyrkänteisessä maastossa. Patikointi opas antoi ajaksi 1,5 t, tuttava 2 t. Oikean polun löytäminen Burgaussa olisi ollut hankalaa ilman englanninkielistä reittiopasta. Olemme viimevuonna kohdanneet maastoja, joissa emme kykene etenemään vaikka polku on merkitty patikkareitiksi. Tämä ilmoitettiin helpoksi ja siitä huolimatta minulta olisi saattanut jäädä reitin jyrkin lasku tekemättä tai olisin tullut vierien alas ilman ritarini ojennettua kättä. Kuvasimme matkalla emmekä pitäneet kiirettä.

Burgausta Luziin menee kohtuullisen tasainen polku, mutta tämän kukkulan toinen puoli oli aika hankala minulle.

Näissä maisemissa kulkee mielellään kauemminkin kuin kaksi tuntia.

Luvattu puolipilvisyys olikin enimmäkseen aurinkoa. En ollut laskenut sitä ja meren ultraviolettisäteilyn määrää. Tähän asti kumpikaan ei ole palanut kertaakaan vaikka aurinkorasvaa on käytetty sangen vähän. Nyt onnistuin käräyttämään lievästi kaulani. Viis näistä sillä maisema on tajuttoman kaunis. Siitä tuli viimeinen niitti päätökseen syksylläkin palata tänne.
Kertaakaan ei tarvinnut 2 t aikana hakea levähdyspaikkaa, mutta vesipullo oli tarpeen.
Saavuimme lounasaikaa Luziin ja seuraavaan busiin oli aikaa useampi tunti. Käymme harvoin ravintolassa syömässä ja vielä harvemmin oikein juhlavasti. Nyt päätettiin panostaa. Istuimme tasokkaan ravintolan katetulle terassille silmien edessä reitti jota olimme juuri tulleet. Markulle oli alhaalla kalliolla alkupaloiksi pari yläosatonta neitosta aurinkoa ottamassa. Ruoka oli kerrassaan hintansa väärti, hieno piste loppumassa olevalle pakolaisuudellemme. Täysin tietoisina siitä miten etuoikeutettuja olemme.

Markku nauttii hyvin ansaittua olutta ja alkupaloja kaiteen takaa.

Tomaatti,-sipulisalaatti tuoreiden jättikatkarapujen kanssa oli makoisaa.

Olimme kaivanneet lammasta lautaselle. Niin nälkä ja niin hyvää, että taas hoksasin kuvata vasta kun puolet oli syöty.

Jälkiruuaksi oli kauden makoisat hedelmät ilman koukeroita.

Eilen tapasimme Pekka ja Marjo Hakalan, suomalaisen pariskunnan, johon olemme törmänneet jo monesti viime vuonnakin. He näyttivät meille juuri ostamaansa asuntoa keskustassa. Vuokrauksen ehdot tyydyttivät siinä määrin, että teimme pian suusanallisen sopimuksen syksylle ja vahvistimme sen lounaalla kaupungilla. Ensimmäistä kertaa kerrostaloon! Olemme jo oppineet, että se on helpompi lämmittää. Kaksi makuuhuonetta riittää ja siivottavia neliöitä on puolet vähemmän kuin nykyisessä talossamme. Taloudellista säästöäkin tulee. Ihana pieni keittiö ja todella siisti asunto. Täällä myydään ja ostetaan kalusteiden kanssa. Asunnon edellinen omistaja oli vanha rouva, jonka maku ja tyylilaji on eri vuosisadalta kuin minun, mutta kun porsliininuket, maisemataulut ja tekokukka-asetelmat riisuu pois, siinä on mukava ja laadukas asumus syksylle.

Katselemme Pekan ja Marjon kanssa viime vuotisen talomme sijaintia nykyisen kotimme katolta. 

Tänään me olemme valmistautumassa vaalivalvojaisiin kotona. Me saamme kuulla ennakkoäänten  tulokset kuudelta illalla, koska Portugalin aika on kaksi tuntia jäljessä Suomen aikaa. Kävelimme paikalliseen markettiin ostamaan eväitä iltaa varten: blinejä, smetanaa, mätiä ja kylmäsavulohisuikaleita. Mukaan tarttui myös hanhenmaksapateeta ja kokonainen taskurapu. Aivan varmaa ei ole se, miten ravun saa avattua, mutta jos vaalitappio tulee, tartumme vasaraan ja kumautamme sillä.

Löysimme vain jakoavaimen. Eiköhän sillä yksi taskurapu aukene. Demarille tuo jakoavain sopineekin vasaraa paremmin.

Pian tavataan Sinikka ja Markku

Maa on niin kaunis

Portugalilaiseen Pääsiäiseen kuuluu saframipulla, kakku tai leipä johon on leivottu kokonainen kananmuna sisään. Meidän pääsiäiseemme kuului se, että pelattiin pääsiäismunista. Tässä vaiheessa minä johdin, lopulta Markku päihitti minut totaalisesti. Kissan näköinen mansikka osui mansikkalaatikkoomme ja päätyi koristeeksi.

Pääsiäistipu sai hatun ja laukun. Oli niin kuuma, että
hattu tuli välttämättömäksi.

Pääsiäinen täällä on suuri juhla. Mekin loimme itsellemme kunnon juhlat. Talo puunattiin, kukkia kerättiin ja mainiot herkut pöytään.

Kaksi kuukautta tuli täyteen. Meille tuli kiire tehdä kaikkea mitä olimme suunitelleet. Ensimmäinen kuukausi menee aina asettuessa, opetellessa uuden asunnon toimintoja ja paikkoja. Tavataan ystäviä ja nyt kun kaupunki oli ennestään tuttu, piti myös tervehtiä lempipaikat, nähdä joko viikunat ovat kasvaneet, kukkiiko appelsiini ja juudaksenpuu. Kummankin piti myös tavata lääkäri, saada laboratorioajat ja tulokset Suomeen.
Näillä jyrkillä kaduilla kunto nousi koko ajan, samoin tarve kävellä pitkiä lenkkejä. Lopulta hankin taas ylikunnon ja jouduimme jarruttelemaan kunnes pysyin Markun perässä. Toinen kuukausi on hyvin kokonaisesti täällä. Ei ole ikävä kotiin ja kaikki on jo sujuvaa ja kotoista. Me emme ole "ulkomailla" vaan kotona.
Nyt on jäljellä kaksi viikkoa. Kaikkia on ikävä. Ensi syksyä suunitellaan, herään aamulla miettimään keittiöremonttiamme ja pakkaamista. Kohta kotona.

Suursiivous, johon kuului myös mattojen pesu, päätettiin kukkien poimintaan. Suomessakin käymme itse poimimassa kukat kesällä.

Pitkänäperjantaina kaupungissa oli kärsimysnäytelmä, joka näytti mahtavalle kaupungin muurin ympärillä. Getsemanessa puut olivat oliivipuita ja palmuja kadun varrrella. 

Koimme rannalla oikean hiekkamyrskyn.  Mahtava elämys. Pelastauduimme hyisestä tuulesta kuumalle simpukkakeitolle rantaravintolaan juuri ennen kuin sade iski.

Aallonmurtaja sai tehdä töitä. Vesi lensi linnoituksesnkin yli.

Suuria nautintojamme on tehdä itse ruokaa erinomaisista portugalilaisista aineksista. Parsat ovat tulleet!

Mansikoiden kilohinta pääsiäisen jälkeen putosi alle euroon. Syömme jälleen yhdessä lähes kilon päivässä.

Kotimme on tuossa mäen päällä. Appelsiinipuun ali kulkeminen tuo joka kerta tuoksuhumalan. Markku poimii
minulle uudet kukat kun entiset väsyvät.  

Ajoimme bussilla 40 km Portimaoon ja kävelimme pari kilometriä eduskuntavaalien ennakkoäänestyspaikalle Praia de Rochaan. Paluumatkalla bongasimme paikallisten Demareiden toimiston. 

Ostimme bussikortin pari kuukautta sitten. Nyt oli aika aloittaa sen käyttö. Bensafrim on Lagosin naapurissa. Täällä ollaan jo vuoristossa. Rantakaistale on varsin kapea meren ja vuoriston välissä.

Tänä vuonna emme tulleet autolla emmekä vuokranneetkaan sitä. Olemme panostaneet jalkatyöhön. Reilun kympin lenkkejä on jo kertynyt. Eilen kävelimme Ponte de Piedadelle, majakalle. Kaura ja hottentotinviikunat täyttivät pientareet.

Näitä jykeviä maisemia olemme jo kaivanneet. Viime vuonna olimme täällä monesti. Yleensä ajoimme katsomaan auringon laskua.

Rakastan näitä maan värejä. Tuntuu hurjalle, että Portugal murenee näillä rannoilla mereen joka vuosi uskomattoman suuria alueita.

Kävimme pari päivää aikaisemmin katsomassa rantojen luolia veneellä mereltä käsin. Kiersimme saman niemen alhaalta. Oli melko tuulista. Meri antoi suolaisen kylvyn kummallekin. Suolaista oli.

Veden erilaiset siniset, turkoosit ja smaragdinvihreät sävyt eivät toistu kameraan oikein, mutta hyväilevät silmää.

Illat ovat lämmenneet. Kaduilla on elämää ja joskus hyvinkin tasokasta musiikkia. Hiukan elokuvamainen tunnelma.

Sinikka